Osa 4: Miten unelmat muutetaan uskallukseksi? – Mikael Hautala

Mikael Hautala ei ole aivan keskivertomuottiin uppoava opiskelija. Kypsässä 25 vuoden iässä globaalien megatrendien kimpussa painiskelevan miehen ansioluetteleon kruununjalokivi on ehdottomasti Autolla Nepaliin -projekti, josta tehdyn elokuvan ovat nähneet sadat tuhannet suomalaiset. Mikaelin tavatessaan huomaa väistämättä, kuinka avoimesti hän osaa suhtautua uusiin ideoihin ja samalla rohkaista muita kokeilemaan omia rajojaan. Hän on unelmoija, joka lähtee ennakkoluulottomasti kokeilemaan. Tässä jaksossa Mikael kertoo, kuinka unelmista tehdään totta.

 

 

Nuori ammattilainen

- Kukas meillä ottaa valokuvia?

Niin. Valokuvaajamme oli estynyt osallistumaan Mikael Hautalan haastatteluun, joten tarvitsimme jonkun räpsimään otoksia. Apu oli onneksi lähellä - Mikael saisi ottaa itse itsestään kuvia. Kiertelemme ympäri Mikaelin kotikampuksen, Tampereen teknillisen yliopiston, tiloja etsimässä sopivaa kuvauskohtaa, mutta hyvän paikan löytyminen ottaa aikansa. Mikael tuntuu olevan todella tarkka siitä, mistä suunnasta valo tulee ja mitä asetuksia käytetään. Pitkällisen näpräämisen jälkeen tulee valmista:

- Nyt painat vain nappia.

Valokuvausosaaminen juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin Mikael ajatteli, että kuvausten tekeminen olisi hauskaa ja siitä voisi samalla tienata vähän rahaa. 

- Aloitimme toiminnan kaverin kanssa. Hän hoiti paperinpyörittämisen ja minä kuvaamisen.

Moni ei vastaavaan rumbaan lähde niin nuorella iällä. Syitä voi olla monia: pelkää, ettei taidot riitä, tai että saa huonoa palautetta. Tietyillä aloilla on kuitenkin nykyään mahdollista kasvaa huippuosaajaksi hyvin nopeasti, sillä teknologiat ja menetelmät muuttuvat niin hurjalla vauhdilla. Tämä ei varmasti ollut ensimmäisenä Mikaelin mielessä valokuvaajaksi ryhtyessä, mutta hän on hyvä osoitus siitä, että ennakkoluulot ovat turhia, kun asioita pitää saada aikaiseksi. 

 

Mikael Hautalan edustaman Indutry Hackin edustuskuva
Mikael Hautalan edustaman Industry Hack -yrityksen edustuskuva

 

Päätösten valtameri

Tämänkertainen blogi eroaa kolmesta aiemmasta Suuntaviivoja-julkaisusta merkittävästi. Tähän asti teemat ovat liittyneet vastoinkäymisiin ja niiden käsittelyyn: sairaus, tragedia ja kuolema. Vaikeiden tilanteiden prosessointi on henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää ja tarinoilla olemme halunneet viestittää, että elämän aallonpohjistakin on mahdollista nousta. Tällä kertaa keskitytään positiivisen kautta ajatteluun. Mikael valittiin haastateltavaksi siksi, että hän pelkällä olemuksellaan pystyy motivoimaan muita yrittämään parhaansa ja syöksymään kohti unelmia. 

Blogumenttisarjassamme on puhuttu myös paljon asioista, joiden tekemättä jättäminen on saattanut kaduttaa jälkikäteen. Tähän teemaan päästään pureutumaan myös Mikaelin kanssa. Lukion jälkeen Mikaelilla oli vahvana vaihtoehtona myös ulkomaille lähteminen, mutta lopulta Tampereen Hervannan tietojohtamisen linja vei voiton Piilakson pöhinästä ja Hong Kongin pilvenpiirtäjistä. Mikael ei kuitenkaan kadu päätöstään.

- Varmaan moni asia olisi mennyt eri tavalla. Olen hirveän onnellinen, että olen pysynnyt Suomessa - kaikki ihmiset joita on tavannut ja mihin se on johtanut. Huikeaa ollut tähän asti.

Sellaista kristallipalloa tai algoritmia ei vielä ole keksitty, joka osaisi kertoa ihmiselle, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä luodakseen parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Maailmassa on yksinkertaisesti liikaa vaihtoehtoja sen parhaan löytämiseksi, jos sellaista on olemassakaan. Edessä olevien vaihtoehtojen kirjo saattaa olla niin valtava, että pelkästään tulevaisuuden ajatteleminen ahdistaa. Onko tämä oikea työ? Haluanko olla tässä parisuhteessa?

Ongelman ydin piilee usein siinä, että asioita yritetään ajatella liian pitkälle. Ennen on ollut yksinkertaisempaa. Asuinpaikan valitsemisessa on ollut vähemmän vaihtoehtoja, kun liikkuminen on ollut haastavampaa eikä kylältä ole välttämättä löytynyt puolisoehdokkaita jonoksi asti. Uraa ei ole tarvinnut suunnitella: työnteolla on taattu elämän perusedellytykset, sillä ravinnon saanti ja terveys eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä samalla tavalla kuin nykyään. 

Nykyään hiekkalaatikkona on koko maailma. Mihin tahansa maapallon kolkkaan on mahdollista lentää 24 tunnissa. Puhutaan, että jokainen maapallon ihminen on kytkeytynyt sinuun enintään kuuden Facebook-kaverin muodostaman ketjun kautta. Lähes kaikki maailman tieto löytyy julkisesti netistä muutamalla klikkauksella. Perinteisen työn tekeminenkään ei enää ole yhteiskunnalle välttämätöntä samalla tavalla kuin ennen. Tulisimme toimeen, vaikka vain osa väestöstä tekisi perustoimeentuloon vaadittavan työn: terveydenhuollon, infrastruktuurin ja ruoan. Tämä on mahdollistanut mitä erilaisempien ammattikuntien nousun: tubettajat ja videopelien ammattipelaajat tekevät viihdettä, jota ei voi nähdä työntekona, vaan pikemmin oman unelman toteuttamisena. 

Tulevaisuutta ei pitäisikään ajatella loppuelämänä. Harva tietää, mitä haluaisi tehdä edes viiden vuoden päästä. Parempi ajattelutapa voisikin olla ajatella elämää joukkona mielenkiintoisia projekteja. On paljon vähemmän ahdistavaa ajatella, että ratkaisut eivät koske loppuelämää ja suuntaa voi korjata tarpeen vaatiessa. Aina, kun edellinen jakso loppuu, on aika valita uudet suuntaviivat ja lähteä tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä. 

Yleinen ongelma on kuitenkin se, että ei tiedä mitä haluaisi tehdä edes nykyhetkessä. Tähän voidaan antaa ainakin yksi neuvo: jos et tiedä mitä haluat, tee edes jotain. Aloita jostakin ja pidät silmät auki. 

 

mikael-hautala-4
Kello käy ja päätöksiä on tehtävä.

Elämän mittainen seikkailu

Jo toisena opiskeluvuotenaan Mikael teki päätöksen, joka lopulta johdatti hänet ulkomaille, mutta ei opiskelemaan. Opiskelu-ura sai nimittäin yllättävän käänteen, kun ystävä Juho Leppänen oli päättänyt toteuttaa unelmansa ja tehdä matkan autolla Nepaliin hyväntekeväisyysmielessä. Eipä aikaakaan, kun Mikaelia kysyttiin mukaan projektiin. 

- Vastasin vain "kyllä". 

Vaikka Mikael ja Juho olivat kavereita, yksi suuri syy pyytää mukaan juuri Mikael olivat hänen kuvaustaitonsa. Toisen opiskeluvuoden kevät meni lähinnä reissua valmistellessa ja seuraava kesä ja syksy itse reissussa ja siihen liittyvissä jälkipuuhissa. 

- Se oli päätös, jota ei todellakaan ole tarvinnut katua.

 

Mikael pääsi reissun aikana testaamaan kykyjään sekä valokuvaamisen osalta että videoiden muodossa.
Mikael pääsi reissun aikana testaamaan kykyjään sekä valokuvien että videoiden muodossa.

Kuten kaikkia suuria ideoita, myös tätä pidettiin hulluna tai jopa tyhmänä yrityksenä. Jälkikäteen projektia voidaan kuitenkin pitää erittäin onnistuneena. Kaikki pääsivät ehjänä takaisin Suomeen ja reissun myötä Nepaliin on rakennettu 9 uutta koulua.

- Kouluvuoden väliin jättäminen oli päätös, jota ei ole tarvinnut katua. Ja on hienoa, että on nähnyt ne lapset, joita on pystynyt auttamaan.

Autolla Nepaliin projekti muutti Mikaelin käsityksiä niin itsestä kuin edessä siintävästä uraputkestakin. Hän sanoo oppineensa tuntemaan paremmin, mistä nauttii, mikä on siistiä ja millä on merkitystä. 

- Esimerkiksi suuresta osasta "perinteisistä yrityksistä" on vaikea nähdä, miksi tämä yritys on olemassa ja mitä yhteiskunnan kannalta hyödyllistä se tekee.

 

Autolla Nepaliin -projektin myötä Nepaliin rakennettiin useita koulurakennuksia.
Autolla Nepaliin -projektin myötä Nepaliin rakennettiin useita koulurakennuksia.

 

Matkan alkuperäinen ajatus säilyi alusta loppuun. Se ei kuitenkaan tarkoittanu sitä, etteikö matkalla olisi tapahtunut yllättäviä tai jopa pelottavia asioita. Esimerkiksi Pakistanissa porukalle tultiin sanomaan, että huomenna ei saa liikkua ja tiet ovat kiinni. Lähistöllä oli tapahtunut terroristihyökkäys, jossa oli kuollut 20 ihmistä.

- Se tilanne jännitti valtavasti, mutta toisaalta itselläni oli koko ajan rauha, että kyllä tässä hyvin käy.

Lopulta Mikael editoi matkasta tehdyn dokumentin, joka esitettiin suomalaisissa elokuvateattereissa kymmenille tuhansille katsojille. Tunnustuksena hyvin tehdystä työstä takan päällä komeilee nykyään Jussi-palkinto. Mikäli matkan vaiheet kiinnostavat tarkemmin, elokuvaan voi tutustua täällä.

 

Mitä menestyjiltä voi oppia?

Autolla Nepaliin on saanut runsaasti medianäkyvyyttä, mikä on tehnyt Mikaelista jo pienimuotoisen julkkiksen - ainakin leffan nimi soittaa kelloja monelle kadunkulkijalle. Projektin jälkeen CV:hen täytettä on lisännyt muun muassa MTV:lle tuotettu Antti Tuiskusta kertova dokumenttisarja, jossa Mikaelin vastuulla oli editointi ja tuottaminen. Tehtävään puolivalmis diplomi-insinööri päätyi kuten niin usein ennenkin - alan hommissa työskennellyt kaveri kysyi mukaan:

- Sanoin vain, että eiköhän me lähdetä tekemään.

Kun Mikael aikanaan aloitti valokuvaamisen, ainoa tavoite oli tienata vähän taskurahaa kesätyön ohella. Myöhemmin hän halusi siirtyä enemmän ihmisten kuvaamiseen, mutta mitään konkreettista unelmaa tai tulevaa tavoitetta hän ei osaa kuvaamiseen liittyen mainita. Kun ajassa otetaan katsaus taaksepäin, Mikael osaa kuitenkin kertoa hetken, joka on hänessä saanut todellisen onnistumisen fiiliksen aikaan. Hieman paradoksaalisesti kyseessä on kansallisen epäonnistumisen päivän kuvaukset. Pohjimmiltaan aatteessa on kyse siitä, että toisin kuin Suomessa usein ajatellaan, on mokaaminen ihan okei. Kuvauksissa haastateltaviin kuului sellaisia suomalaisille tuttuja nimiä kuin Riku Rantala, Jorma Ollila ja Jukka Jalonen

- En ollut silloin yhtäkään haastatteluvideota kuvannut. Into oli silti niin iso, että vaikka en ollut tehnyt näitä asioita koskaan aikaisemmin, sanoin ensin vain kyllä ja päätin, että kyllä mää opin nää asiat.

Julkisuuden henkilöt ovat usein mystisiä ja etäisiä olentoja. Heitä pidetään jollakin tavalla erilaisina ja kenties kyvykkäämpinä kuin muita. Näin Mikael kommentoi kohtaamisiaan julkkisten kanssa, jotka toisinaan paistattelevat lehtien palstoilla päivittäin:

- No, ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä. Olin kuvitellut, että he leijuvat jossain omissa pilvissään, mutta oikeasti tunnelma oli hyvin lämmin ja aito. Kynnys laittaa mailia tai soittaa tunnetulle ihmiselle laski huomattavasti.

Kohtaamiset paljon saavuttaneiden ihmisten kanssa herättivät Mikaelissa ajatuksia omasta menestymisestä. Menestystä ei voi tavoitella vain sen takia, että haluaisi olla menestynyt. Mikaelin havaintojen mukaan haastateltavat olivat tyypillisesti vain alkaneet tekemään jotain oman intohimonsa pohjalta ja menestys on seurannut myöhemmin perässä. Hän kertoo myös esimerkin, joka on alunperin tv-tuottaja Saku Tuomisen suusta.

Logiikka menee näin: Jos tehdään viisi televisio-ohjelmaa, niistä yksi on floppi, kolme on keskinkertaista mössöä ja yksi on todellinen hitti. Mutta mikäli ei tule sitä yhtä epäonnistumista, ei tule myöskään täysosumaa, koska ei olla yritetty tarpeeksi. Tavallaan flopin kohdalla ei voida edes puhua epäonnistumisesta, vaan kyseessä on hinta siitä,  että saadaan iso onnistuminen.

 

mikael-hautala-5
Mikael Hautala mietteliäänä

Epäonnistumisen pelko

Mikaelista huokuu tekemisen meininki. Hän on valmis lähtemään mukaan hulluihin juttuihin, mutta sivusta seurattuna vaikuttaa siltä, että hän osaa myös priorisoida tekemisensä ja viedä aloitetut asiat maaliin. Kuten Mikael totesi monessa kohtaa haastattelua, hänelle ei ole mitään tiettyä unelmaa, jota kohti hän tällä hetkellä pyrkii. Silti hän puhuu julkisesti unelmien tavoittelusta ja niiden toteuttamisesta. Jos johonkin henkilöön pitäisi liittää lause Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, se olisi Mikael Hautala. Ehkä se onkin koko jutun juju. Ei välttämättä tarvitse tietää mihin haluaa päätyä, kunhan tietää, minne on menossa. Diippiä. 

Autolla Nepaliin-projektia voidaan pitää todellisena kruununjalokivenä Mikaelin saavutuslistalla. Se on osoitus unelmien voimasta ja siitä, että mahdottomalta kuulostavia asioita on mahdollista toteuttaa. Kaikilla meillä on unelmamme. Joillakin se on matka autolla Nepaliin, jollakin kokiksi ryhtyminen, jollakin kitaransoiton opettelu. Silti niin moni jättää unelmansa toteuttamatta tai lykkää sitä tarpeettoman pitkään. Mikael näkee tähän isona syynä epäonnistumisen pelon.

- Eihän me edes suomalaisessa kulttuurissa uskalleta viitata, koska jos menee väärin, niin kaikki nauraa meille. Mitä jos firma menee konkurssiin? Ei uskalleta tehdä uutta ruokaa, kun siitä voi tulla pahaa. 

Mikael kertoo, että pelot voivat olla hyvin arkipäiväisiä ja pieniä. Sellainen voi olla vaikka viisumin hakeminen, jos tavoitteena on maailmanympärimatka. Mikaelin ajatusmaailman mukaan omaa unelmaa kohti tulee mennä pieni askel kerrallaan ja miettiä, mikä on pahin asia, mitä voi tapahtua. Usein kyse ei ole kovin vakavasta skenaariosta. Lyhytkin aika riittää, sillä onnistumisen voi maksoimoida ainostaan tekemällä paljon asioita, joista jokin aina silloin tällöin onnistuu. 

Usein menestyminen tai unelman saavuttaminen ei ole kiinni kyvyistä ja lahjoista vaan yrityksen ja panostuksen määrästä. Jos mietitään, montako testiä Edison teki hehkulamppua kehittäessä, on kyseenalaista, voidaanko puhua enää nerosta. Hän teki toistoja toistojen perään ja omasi lisäksi valtavan motivaation ratkaista pulma.

Motivaatio. Se on avainsana, jos haluaa saavuttaa jotakin. Kun olet tarpeeksi kiinnostunut jostakin, toistojen ja treenin määrä ei ole mikään ongelma - niiden tekeminen on hauskaa. Ja lopulta pääset tavoitteeseen erittäin todennäköisesti. Lotossakin voittaa, jos jaksaa yrittää tarpeeksi kauan, mutta miljonääriksi sillä ei aina tule. Nyt on erinomainen hetki aloittaa oman tavoitteesi saavuttaminen.

Ravistelemme Mikaelista vielä ulos hänen oman tulevaisuuden unelmansa, joka on vielä jäänyt kertomatta.  Ja lopulta saammekin tyydyttävän vastauksen:

- Haluan oppia surffaamaan! 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *